In the sunshine state again - Florida osa kax

Fort Lauderdale, taas. John tuli vastaan kentälle ja vei uupuneen ja sotkuisen matkaajan kämpilleen, missä kuuma suihku ja kunnon yöunet tekivät ihmeitä. Odotin jo innoissani Annan saapumista ja St. Patrick's Day -risteilyämme Bahamasille. Ekat päivät vaan chillasin Johnin ja Jeffin kanssa, latasin akkuja, otin arskaa uima-altaan reunalla kuin paraskin Florida-muija, luin John Irvingin Vapauttakaa Karhut -teosta (mainio!) ja nukuin.

Sunnuntaina 8.3. lähdettiin Annaa vastaan kentälle ruusupuskan ja kaljan kanssa. Jälleennäkeminen oli riemukas! Oli kivaa pälpättää taas suomea, vaikka viime kerrasta Austinissa Saran kanssa ei ollutkaan kovin kauan. Sinä iltana käytiin Hollywoodissa (Fort Lauderdalen ja Miamin välissä, juu, minäkään en tiennyt että Floridassakin on Hollywood) yhdessä erittäin mainiossa ravintolassa/baarissa syömässä. Tilasin päivän kalan joka oli Mahi Mahi / El Dorado / Dolphin Fish, mistä mulla olikin jo kokemusta edelliseltä Meksikon-reissultani. Makuhermoni huusivat Hallelujah! Paikan nimi oli Le Tub: "Established November 2nd 1959 as a Sunoco gas station.... Closed by the energy crunch of the early seventies, your Host purchased the barren property in 1974 and dedicated a concentrated year personally hand building LeTub totally of Flotsam, Jetsam and ocean borne treasures all gathered daily over 4 years of day break jogging on Hollywood Beach." Paikka olikin kuin pieni viidakko ja muistutti Krakovan baareja kaikkine tilpehööreineen. Paikkaa koristivat muun muassa tosiaan useat kylpyammeet. Siellä ilmeisesti tarjoillaan myös USA:n parhaat purilaiset, "The best hamburger voted by GQ magazine and as seen on Oprah Winfrey show." Jep jep... No, mun fisu oli ainakin erittäin maittava. Paikan ranskalaiset on myös legendaarisessa maineessa.

Seuraavalla viikolla käytiin Johnin ja Annan kanssa Key Westissä, Floridan (ja manner-USA:n) eteläisimmässä kärjessä. Ajomatka kesti noin neljä tuntia, mutta tuntui lyhyeltä maisemia katsellessa. Mitä etelämmäs mentiin, sen kauniimmiksi maisemat muuttuivat ja tie kapeni. Ylitimme myös kuuluisan seitsemän mailin sillan: 

Kuva: www.fabulousfloridakeys.com

Ihana vanhanajan diner, missä syötiin aamupalaa ennen lähtöä.

Perillä Key Westissä käveltiin rantaa pitkin, loikoiltiin riippumatossa auringonlaskua katsellen ja sen jälkeen mentiin syömään chicken wingsejä. Olisi ollut kiva viettää yö siellä, mutta koska oli SPRING BREAK kaikki hotellit maksoi jotain 200$ yöltä, joten ajettiin takaisin vielä samana yönä. Sinne ois kyllä päästävä uudestaan paremmalla ajalla!