Dösä oli perillä tutulla New Orleansin asemalla seitsemältä aamulla. Olin ajatellut jättää rinkan Greyhoundin säilytykseen päiväksi ja lähteä kävelemään ranskalaiseen kortteliin kahville, lounaalle ja Voodoo-museoon, joka jäi viime kerralla väliin. No ylläripylläri en saanut jättää rinkkaa niiden surkeaan (maksulliseen) säilöön, koska mulla ei ollut lippua samalle päivälle. Neiti naama norsunv*tuilla ei edes katsonut mua kun ilmoitti tämän tylysti. Ei riittänyt, että olin juuri viettänyt yli 12h heidän saatanan busseissaan ja asemillaan. Pitäkää tunkkinne! Lähdin kävelemään kohti ranskalaista korttelia etsien jotain hotellia, mistä ajattelin ruinata säilytyspaikkaa 16 kg painavalle rinkalleni. Ensimmäinen vastaantullut hotelli oli joku viiden tähden Hyatt, kävelin muina miehinä sisään (näytin ihan hirveältä, kaikki mahdolliset vaatekappaleet yllä kylmyyden takia, huonot yöunet takana, hiukset ja hampaat pesemättä, rillit vinossa (menivät rikki Mardi Gras'n aikana, korjasin jeesusteipillä), ja usean päivän krapula vielä päällä. Semmoinen ilmestys Hyattin hulppeassa, kristallivalaisimilla ja kullatuilla ovenkahvoilla koristellussa aulassa. Kaikesta huolimatta ystävällinen, korrekti ja komea musta bellboy suostui muitta mutkitta ottamaan rinkkani säilytykseen. Lähtiessäni poika vielä säntäsi ovelle avatakseni sen minulle, ja vasta käveltyäni pari korttelia muistin kauhukseni unohtaneeni tipata häntä.
Kävin juomassa noin litran mustan kahvin ja syömässä (kamalan rasvaisen) pinaatti-feta-croissantin yhdessä kahvilassa, sen jälkeen kävelin pari tuntia ympäri ranskalaista korttelia odotellessa että voodoo-museo aukeaisi. Museo osoittautui tosi pieneksi, mutta valtavan mielenkiintoiseksi. Sisäänpääsykin oli vain 5$. Museossa ei ollut kuin kaksi huonetta, mutta ne oli täynnä kaikenlaista esineistöä, kuten niitä kuuluisia voodoo-nukkeja, pääkalloja, alttareita sun muuta parafernaliaa. Tietoakin oli tarjolla paljon. Kuuluisa Marie Laveau-voodoopapitarhan oli juuri New Orleansista kotoisin ja hänet on haudattukin läheiselle hautuumaalle. Vietin museossa noin tunnin (siinä ajassa ehti nähdä ja lukea ihan kaiken). Museossa soi hyvä voodoo-aiheinen jazz, esimerkiksi tämä:
Ja tässä vielä yksi Bobby Baren biisi Marie Laveausta:
Toi video on muuten ihan USKOMATTOMAN KÖKKÖ! Suosittelen katsomaan jo ihan sen takia.
Pääkalloja ja Mardi Gras-helmiä.
Herra silkkipytty (henkilöllisyys tuntematon) ja herra Alligaattorizombie.
Voodoonukkeja.
Kävin vielä pitkällä lounaalla, kirjoittelin postikortteja siinä ohessa, ja sitten aloin tehdä lähtöä lentokenttää kohti. Noudin pakaasini Hyattista (tällä kertaa tippasin bellboyta 5$, se oli tosin eri bellboy kuin aamulla), ne ei edes veloittaneet säilytyksestä mitään... Hyvä palvelu New Orleansin Hyattissa! Sitten kohti bussipysäkkiä. Bussi oli tietenkin juuri mennyt ja seuraava puolen tunnin päästä. Hytisin kylmässä viimassa kimpsuineni ja kampsuineni ja kiitin luojaa kun bussi lopulta tuli. Sinä päivänä ei ollut siis pelkästään pirun kylmää, vaan sokerina pohjalla lähes hurrikaanitason tuuli riepotteli reppureissaajaparkaa, joka muutenkin oli kylmissään Greyhoundin A/C:n takia. Bussissa oli jotain todella ärsyttäviä teinejä jotka huusi melkein koko matkan lentokentälle. Jäivät pois noin pysäkkiä ennen, eli melkein tunnin jouduin sietämään sitä kaameaa kakatusta, hirveä univaje ja muutenkin puoliksi kuollut olo. Meinasin mennä katkaisemaan niiden kanojen kaulat, mutta hillitsin itseni.
Olin ihan liian ajoissa lentokentällä, ja kenttä oli tosi pieni ja surkea. Ostin irtokarkkia ja surffailin netissä kunnes oli aika nousta koneeseen. Yleensä en ole se, joka ensimmäisenä ryntää koneeseen, koska ei se nopeuta matkantekoa yhtään vaikka olisitkin ensimmäinen jonossa. Olin siis melkein viimeinen, ja mulla oli ikkunapaikka. Viereisillä paikoilla istui lihavia jenkkejä jotka pyöritteli silmiään ja huokailivat kun ystävällisesti pyysin heitä nousemaan ylös ja päästämään mut paikalleni. Mikä ihmisiä vaivaa?? Koneen noustua nukahdin onneksi melkein heti.
No comments:
Post a Comment