New Orleans & Mardi Gras

Vihdoinkin 24 tunnin Greyhound-bussikyydin jälkeen (sisälsi useita bussinvaihtoja ja odottelua terminaaleissa) saavuin sunnuntai-iltana New Orleansiin. Oli erittäin vaikeaa löytää majapaikkaa, hostellit veloittivat jotain 100$ dormista ja Couchsurfing-pyynnöt eivät tuottaneet tulosta. Lopulta yksi tutun tuttu lupasi majoittaa mut, joten suuntasin bussiasemalta sinne. James ja Janick asuivat hieman epämääräisellä alueella talossa jota parhaimmillaan voisi kuvata mörskäksi, mutta minähän nukun vaikka bussin lattialla jos niikseen tulee. Kun löysin paikan pojat olivat juuri valmistautumassa illan paraatiin, punk/anarkistihenkiseen hieman laittomaan sellaiseen. Mardi Gras'han on usean viikon tapahtuma, joka huipentuu Fat Tuesday (sitähän Mardi Gras tarkoittaa ranskaksi) -bakkanaaleihin, tänä vuonna 17.2. Ilmeisesti paraateja on joka päivä ympäri kaupunkia ja viereisissä kaupungeissa myös.

Poikien yläkerta, joka kuvanottohetkellä toimitti kostyymiworkshopin virkaa.

Paraatipaikalle pääsin Janickin pyörän tarakalla, julkinen liikenne ei varsinkaan Mardi Gras'n aikana ole mitä toimivin. Saavuimmekin juuri ajoissa, paraati oli juuri lähtemässä liikkeelle. Melkein kaikilla oli hienot asut ja bändi matkasi lavan kyydissä paraatin keskellä. Itse olin heittänyt päälle vaan jotain randomia mitä pojilta löytyi. Pyörimme ympäri ranskalaista korttelia ehkä tunnin ajan, kunnes poliisi pysäytti kulkueemme ja kaikki hajaantuivat. Joku idiootti myös ajoi autollaan paraatin halki väkisin ja Jamesin varvas jäi renkaan alle - ilmeisesti mitään ei kuitenkaan murtunut, sillä hän pystyi kyllä kävelemään aika normaalisti sen jälkeen, kunhan vähän valitteli kipua. Kulkueen hajauduttua kävimme vielä muutamassa baarissa, sitten takaisin kämpille tarakalla.

Seuraavana iltana mentiin hieman laillisempaan paraatiin, oli tosi kylmä joten laitoin paljon vaatekerroksia ja karvalakin päähän. Tämä oli enemmänkin elektronisen musiikin paraati, jengi vaan tanssi öisillä kylmillä kaduilla. Vaikutti kyllä vähän siltä ettei kukaan johtanut tätäkään kulkuetta, sillä kiersimme aikalailla kehää. Olin vielä toipumassa pitkästä bussimatkasta ja Jameskin oli aika väsähtänyt, joten mentiin kämpille suht ajoissa valmistautumaan seuraavan päivän Fat Tuesday -huipentumaan.

Hienoa, toi video latautui näköjään väärinpäin, no eipä siitä kauheasti mitään hahmota muutenkaan...

Tiistai alkoi hyvin varhaisella aamiaisella yhden ystäväpariskunnan kotona, olikin hyvä saada kunnon pekoni-munakas-aamiainen päiväkausien purkkikeittodieetin jälkeen. Kostyymit laitettiin kuntoon ja sitten suuntasimme kulkueen lähtöpaikalle, missä oli jo valtavasti jengiä. Kadut olivat täynnä mitä hienoimpia asuja ja tunnelma huipussa. 

Jengi valmiina lähtöön.

Siinähän se päivä meni juhliessa tuhansien muiden kanssa kaduilla. Jossain vaiheessa kadotin kaverini, mutta löysin pian uusia. En tiedä onko tällaisia tapahtumia muualla maailmassa, varmasti on mutta ainutlaatuinen kokemus oli silti. Aika alkuillasta menin takaisin kämpille lepäämään, ja seuraavat päivät käytin lähinnä työntekoon ja lepäilyyn. Kävin ranskalaisessa korttelissa kävelyllä, Bourbon Streetillä on kyllä bileet päällä 24/7. Hassua kyllä kaikki viereiset kadut on tosi rauhallisia.

Perjantaina kävin parissa jazzluolassa kuuntelemassa ykkösluokan bändejä, ja ilta venyi aika myöhään. Busseja ei enää mennyt, kämpille oli joku kolme kilsaa matkaa, ja kuten mainitsin alue oli hieman epämääräinen. Juttelin parin tyypin kanssa baarissa aikeistani kävellä kotiin, mutta ne eivät suostuneet päästämään mua yksin matkaan. Yksi tyypeistä, Daniel, asui puolen korttelin päässä baarista ja lupasi majoittaa mut alakerran sohvalleen. Aluksi epäröin, mutta baarimikko kertoi tunteneensa tyypin neljä vuotta ja vakuutti hänen olevan harmiton, lisäksi baarimikko otti meidän molempien henkkareista kuvan ennenkuin lähdettiin. Välillä unohtaa, että on tässä hullujen murhaajien maassa. 

Danin kämppä ei ollutkaan mikä tahansa mörskä vaan todella hulppea kaksikerroksinen talo, joka muistutti enemmän palatsia. Ilmapatjamajoitus alakerrassa lämpimässä talossa oli luksusta edelliseen verrattuna. Lisäksi tyypillä oli kaksi ihanaa kissaa. Majailinkin sitten seuraavat pari päivää siellä kunnes maanantaina päätin lähteä pois kaupungista rauhoittumaan läheiseen Houma-nimiseen pikkupaikkaan. Valinta osui Houmaan siksi, että mulla oli siellä Couchsurfing-paikka valmiina, ja halusin tehdä vähän töitä ja levätä seuraavat päivät. Sain kyydin New Orleansista noin 3/4 matkaa, Houma-majoittajani Chris tuli vastaan isolla pick-up truckilla. Täällä on Chrisin lisäksi lempeä iso Rhodesian Ridgeback nimeltään Clyde <3 

Seuraavaksi suunnittelin matkaavani Austiniin, katselin Craigslistiltä jaettuja kyytejä ja löysinkin yhden, joka olisi lähdössä perjantaina. Katsellaan onnistuuko se vai joudunko menemään taas bussilla.

Kuva-albumi New Orleansista täällä!

First stop - Fort Lauderdale, Florida

Matka Helsingistä Floridaan oli semmoinen kevyt 24 tuntia, Norwegianilla Oslon kautta. Oslon lentokenttä on aika ikävä, siellä ei ole penkkejä joilla voisi ottaa nokoset (käsinojat kaikissa), ja mun piti viettää siellä 8h. Tietenkin kaikki on myös helvetin kallista siellä. Torkuin sitten istuvassa asennossa ja surffailin surkealla wifillä kunnes oli aika nousta jenkkilän koneeseen. Se pätkä meni ihan hyvin, ja olin perillä Fort Lauderdalessa kahdeksan aikaan illalla.

Olin varannut ekan yön hostellista nimeltä Chocolate Hostel, otin sinne taksin kentältä. En ehtinyt edes viedä tavaroita huoneeseen ennen kuin yks paikallinen jäbä, joka asuu siellä hostellilla pidemmän aikaa, tarjosi Budweiserin ja ajattelin että no, ehtiihän sitä myöhemminkin nukkua. Seuraan liittyi muitakin tyyppejä ja vietettiin iltaa hostellin pihalla. Seuraavana aamuna päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi hostellille, vaikka mulla oli couchsurfing-paikka luvattuna toisella puolella kaupunkia. Nukuin vielä vähän ja otin sitten paikallisen bussin aika randomilla yrittäen navigoida kyseisen Jeffin luokse. 

Jäin pois aivan liian aikaisin, kartalta katsottuna etäisyydet ei aina ihan välity... Joten kävelin rantabulevardia pitkin Jeffin kämpille päin noin kaksi tuntia :D Myöhemmin tsekkasin, että matkaa oli tosiaan 8 km. Flipflopeissa oli aika tuskallista viimeiset kilometrit. Löysin viimein paikan ja tapasin Jeffin, joka vaikutti supermukavalta ja antoi avaimet käteen seuraavaa päivää varten. Jeff oli menossa lentopalloharkkoihin ja otettiin kämpiltä Uber-taksi lähimmälle bussipysäkille, mistä pääsin pikkuhiljaa takaisin hostellille. Tässä vaiheessa aloin jo aavistella, millä tasolla julkinen liikenne on tässä maassa. Busseja piti odottaa kauan ja pysäkeillä ei ollut mitään tietoja reiteistä tai aikatauluista. Bussissa olin myös ainoa valkoihoinen matkustaja, hyvä että joskus näinpäin vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella. 

Hostellilla hengailin muiden asukkaiden kanssa, muun muassa kanadalaisen Jeffin ja paikallisen Johnin kanssa, näiden kahden kanssa vietinkin sitten paljon aikaa seuraavina päivinä.

Ajattelin pistää kuvat reissulta tuonne Flickriin, eli tässä pitäisi nyt olla toimiva linkki ensimmäiseen settiin: https://www.flickr.com/gp/petraboije/61DW1a/

Chocolate Hostel

Ai mikäs blogi tämä nyt on?

Tervetuloa lukemaan matkablogiani!
Ensin vähän taustoja tälle reissulle. Olin suunnitellut lähteväni uudestaan pitkälle reissulle vietettyäni 6 kuukautta Meksikossa ja Väli-Amerikassa 2013-2014 (sen matkablogin voi lukea täällä: kalliostacostaricaan.tumblr.com, siitä tosin puuttuu kyllä ihan viimeinen viikko mitä en jaksanut ikinä kirjoittaa) ja koska halusin ylläpitää espanjantaitojani ajattelin, että Etelä-Amerikka voisi olla hyvä kohde tällä kertaa.

No, koska spontaanit päätökset ovat aina jännittäviä, pieni mutka tuli matkaan kun päätimme lähteä sveitsiläisen ystäväni Hanneksen kanssa St. Patrick's Day -teemaiselle punk/rock/ska/reggae-risteilylle maaliskuussa, Miamista Bahamasille. Sain hyvän ystäväni Annan myös houkuteltua mukaan, joten vajaan kuukauden päästä Karibia odottaa. En jaksanut kuitenkaan odottaa niin kauan reissuun lähtöä joten varasin lennon Fort Lauderdaleen, Floridaan 9.2.2015 ja ajattelin kierrellä sielläpäin kunnes kaverit saapuvat. Samoihin aikoihin osui myös Mardi Gras New Orleansissa (17.2.) , ja sehän kiinnosti myös.

Viime reissulla legendaarisiin mittakaavoihin yltäneet Urheilusanomat-kassikuvat saavat jatkoa, kun sain uunituoreen kassin vanhan tilalle. Tässä viimeisenä työpäivänä toimistolla uuden ja vanhan kassin kanssa!